Virsi 119 - Henki, armon tuoja

1. Henki, armon tuoja, lohdutuksen suoja, asu luonani. Rakkauden tulta, uutta voimaa sulta pyydän sieluuni. Sytytä nyt kylmä mieli, voimistuta heikko kieli. 2. Henki meissä kiittää, heikot yhteen liittää, Herraa kirkastaa. Auta, että voisin aina, niin kuin soisin, häntä rakastaa, kiittää häntä lahjoistansa, kasvaa hänen armossansa. 3. Murhe kyllä vaivaa, tuska mieltä kaivaa, Henki, lohduta. Auta, että löydän runsaan riemupöydän täynnä lahjoja. Anna sanan valon loistaa, mustat murhepilvet poistaa. 4. Herran lahja parhain, minuun luo jo varhain usko, hartaus. Saavu, toivottuni, kallis kaivattuni, sielun virvoitus. Anna voimaa voimastasi, rauhaa läsnäolostasi. 5. Peura janoissansa rientää tuskissansa luokse lähtehen. Vie myös meidät täällä murheen hellesäällä luokse Jeesuksen. Johda meidät Herran huomaan armolähteen vettä juomaan. 6. Uskon uudistaja, synnin karkottaja, minut puhdista, että tiellä pysyn, joka päivä kysyn Herran tahtoa, että valon lapsi oisin, kiusaukset voittaa voisin. 7. Tule sydämeeni, ohjaa askeleeni kunniaksesi. Käännä etsintäni, että elämäni Herraa kiittäisi. Anna rukouksen mieli, kiitokseesi käännä kieli. 8. Estä pahan valta, torju kaikkialta viekkaat aikeet sen. Jälkeen matkan vaivan anna ilo taivaan autuaallinen. Siellä laulan lakkaamatta uutta virttä loppumatta. Johann Franck 1653. Ruots. Petrus Brask 1690. Suom. Gabriel Lauraeus 1747, Elias Lönnrot 1864. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Johann Crüger 1653 Laulu ja virtuaaliurut Ville Kinnunen 2024