YHDEN PROSENTIN ÄLYKKYYSERO

© Katse Kaikkeuteen 2021 Tilaa ohjelman YouTube-kanava!    / katsekaikkeuteen   Seuraa ohjelmaa Facebookissa!   / katsekaikkeuteen   Seuraa ohjelmaa Instagramissa!   / katsekaikkeuteen   Ota yhteyttä kommenttien ja kysymysten kera! [email protected] YHDEN PROSENTIN ÄLYKKYYSERO Ihminen pitää itesään älykkäänä olentona, mutta millä mittapuulla? Ihminen on älykäs pelkästään planeettansa muuhun eläinkuntaan suhteutettuna. Kosmisessa mittakaavassa me ollaan vasta kompastelevia kakaroita. INTRO Me suunnataan tutkamme taivaalle ja koitetaan löytää tästä universumista Maan ulkopuolista älykästä elämää, älykästä kuten me. Mutta keitä me ollaan kutsumaan itseemme älykkäiks? Se on totta, että ihminen on älykkäin. Me ei tunneta toista eläinlajia, joka kykenis jakaan informaatioo sillä tehokkuudella ja tarkkuudella, jolla mä sitä tällä hetkellä jaan. Mutta onko tää eroavaisuus niin erityinen kun me ajatellaan? Yhdysvaltalainen astrofyysikko ja kuuluisa tieteen popularisoija Neil deGrasse Tyson tunnetaan monista ajatusleikeistään, joilla se onnistuu sekä avartaan kuulijoidensa perspektiiviä että aiheuttaan myös levottomuutta. Yks tällasista ajatuksista on se, kuinka mitätön mutta merkittävä, ihmisen älykkyysero on meidän planeetan muihin kädellisiin. SIMPANSSIEN SAMANKALTAISUUS Mikä eläin on kaikkein älykkäin ihmisen jälkeen? No se on vähän kyseenalaista. Mutta geneettisesti ihmistä lähin on apina. Tarkemmin ihmisapina eli kaikki hännättömät, kuten gorilla, oranki ja simpanssi. Ihmisen geneettinen koodi, eli DNA on hyvin samankaltainen kun simpanssin, vertailutavasta riippuen jopa 99% identtinen. Tää tarkottaa sitä, että kaikki ne lukemattomat tekijät, jotka erottaa ihmisen simpanssista, piilee pelkästään siinä jäljelle jäävässä yhdessä prosentissa. Sen yhden prosentin ansiosta me maalataan tauluja, sävelletään sinfonioita, ja rakennetaan avaruusraketteja. Mikä taas on simpanssien suurin saavutus? Jotkut niistä osaa pinota palikoita päällekkäin. Toiset taas on oppinu käyttään puun oksaa kaivaakseen termiittejä ulos koloistaan. Nää on samoja taitoja, joita meidän lapset oppii kahden vuoden iässä. Näin ajateltuna tää älyllinen eroavaisuus vaikuttaa hyvin merkittävältä, mutta tässä tulee nyt se käänteen tekevä ajatus, joka fyysikko Tysonin ajatusleikissä herättää levottomuutta. Mitä jos se älykkyysero ihmisen ja simpanssin välillä, palikoiden pinoamisen ja avaruusalusten rakentamisen välillä onkin vaan just niin pieni, kun miltä yks prosenttia kuulostaakin? ÄLYKKÄÄT ALIENIT Kuvitellaan muukalaislaji, joka on hyvin samankaltanen ihmisen kanssa. Miksei 99% identtinen? Mutta jonka älykkyys eroo ihmisistä sillä samalla yhdellä prosentilla, joka erottaa ihmiset simpansseista. Sellasten olentojen silmissä me oltais alkukantasia apinoita, joita ne vois pitää kaltereiden takana omana huvituksenaan. Ne toteis Albert Einsteinin olevan vähän muita nokkelampi, koske se osaa suorittaa astrofyysisiä laskelmia päässään ja oivalsi suhteellisuusteorian ihan itse, niinkun meidän juniori tänään esikoulussa, kun se opetteli jonglööraan tähdillä. Näiden muukalaisten lapset tulis kotiin päiväkerhosta näyttäen minkälaisia oopperoita ne on aikansa kuluks säveltäny. Ja äiti vastais vaan että hyvin tehty, laitetaan nää magneetilla tähän jääkaapin oveen niin isäkin näkee kun tulee töistä. Sit ne oopperat lentää seuraavan siivouksen yhteydessä roskikseen ja niiden tilalle tulee jotain muuta yhtä turhaa lasten tuhertelua, joku täydellinen tähtikartta kotigalaksista tai jotain. Ja näitä samoja alkukantasia taitoja ne pitäis ihmisten käsissä sirkushuveina. Nää olennot osottelis meidän Hubble-teleskooppia ja sanois että kattokaa ne rakensi itelleen pienen kameran millä ne voi ottaa valokuvia tähdistä, eiks oo söpöö. ÄLYKKYYDEN YMMÄRRYS Jos me yritettäis selittää simpansseille jotakin tiedosta, taidosta, tieteestä tai taiteesta, asioista joita me pidetään kehityksenä, älykkyytenä, sivistyksenä, ei ne ymmärtäis. Ei niillä olis edes mahdollisuutta ymmärtää, koska ne ei ymmärrä edes meidän kommunikointitapoja. Ei ne välttämättä ymmärtäis edes sitä, että mun suun availu ja äänien päästely yrittää viestiä niille jotakin. Joten on syytä olettaa, ettei mekään tunnistettais tän hypoteettisen muukalaislajin outojen eleiden ja äänteiden olevan merkkejä älykkyydestä. Me saatettais vaan pitää niitä aivan älyttöminä. Ja ne taas olis aivan liian turhautuneita edes yrittääkseen kouluttaa meitä. Usein kun ihminen näkee kissan kehräämässä jalkaa vasten, se ajattellee kuinka sulosesti kissa osottaa kiintymystään, kuinka tärkeä olen kissalle. Vaikka todellisuudessa sillä eleellä ei oo mitään tekemistä kiintymyksen kanssa. Se hieroo hormonejaan suhun, kertookseen muille kissoille, että tämä ihminen on mun, mä omistan tämän ihmisen, mä oon kouluttanu sen ruokkiin mua kahdesti päivässä...