On meillä aarre verraton, virsi 183

Jos pidät tuotannostani, tue sitä painamalla Kiitos-nappia videon alla tai kommenttikentässä – tukesi auttaa parempien tallennuslaitteiden hankinnassa ja virsien tuotannon jatkamisessa. 1. On meillä aarre verraton, se kalliimpi on kultaa. Myös jalokivi kallein on sen rinnalla vain multaa. Näin suuren lahjan taivaasta me saimme omaksemme, sanansa Herra Jumala kun antoi aarteeksemme. 2. Kun ruoste, koi ja aika syö muun kaiken säälimättä, kun usein päättyy ihmistyö valmiiksi ehtimättä, kun maa ja taivas häviää ja aika loppuu kerran, silloinkin horjumatta jää tuo pyhä sana Herran. 3. Polvesta polveen matkallaan se samaa voimaa kantaa. Ei raukene se milloinkaan, vaan aina rauhaa antaa. Ei siitä mitään katoa muun kaiken hajotessa. On sanan alku, perusta Luojassa ikuisessa. 4. Ah sana kallis, iäinen, hyljätty monta kertaa! Ei mikään tieto maallinen voi sille vetää vertaa. Lujempaa turvaa meille ken voi tuoda mistään muusta kuin armon sana ikuinen! Se lähti Herran suusta. 5. Jos Herran sanaan turvasit muun turvan pettäessä, jos sanan suojaan pakenit maailman myrskytessä, niin löysit paikan siunatun, saa sydän siellä rauhaa, sataman löysit suojatun, ei siellä myrskyt pauhaa. 6. Kuin vesilintu lahdella käy alle veden pinnan ja huuhdottuaan sulkansa taas nostaa puhtaan rinnan, niin puhdistuu myös henkemme sanassa kirkkahassa ja liikkuvansa tuntee se olossaan oikeassa. 7. Siis kiitos, armon Jumala, nyt lakkaamatta aivan, kun sinä meille sanassa osoitat tietä taivaan. Ken nyt on köyhä, rikas ken sanasi saatuansa! Sen kalliin aarteen jokainen saa pitää omanansa. Johan Ludvig Runeberg 1857. Suom. Knut Legat Lindström 1860. Virsikirjaan 1886. | Sävelmä: Burkhard Waldis 1553.