Maan päällä aina, ihminen, virsi 593

Jos pidät tuotannostani, tue sitä painamalla Kiitos-nappia videon alla tai kommenttikentässä – tukesi auttaa parempien tallennuslaitteiden hankinnassa ja virsien tuotannon jatkamisessa. 1. Maan päällä aina, ihminen, vieraana kuljet matkaten kaukaista maata kohti. Vain hetken viivyit kotona, kun elämä taas sinua jo taipaleelle johti. 2. Et hetkeksikään luopua saa täällä matkasauvasta, nyt vielä kuljet tiellä. Vie tiesi kohti kuolemaa, ja iäisyys kun aukeaa, on lepo vasta siellä. 3. Jos lieden luona istunet tai maailmalla matkannet levotta retkilläsi, on hauta aina matkan pää, jos kuinka kierrät, ei se jää, on aina edessäsi. 4. Vaan muista, minne kuljetkin, myös Jumalasi armoisin käy aina rinnallasi. Ja vaikka vaara uhkaisi, niin Isä tuntee polkusi ja auttaa matkallasi. 5. Myös meren hautaan hyytävään hän yltää, sieltä kädellään pelastaa syvyydestä. Ja hiekkaan kuuman erämaan puhkeaa lähde laulamaan Herramme hyvyydestä. 6. Kun takaa maiden, merien hän pienen muuttolintusen tuo kotiin turvaisasti, niin miksi pelkään, vapisen? Myös minut niin kuin lintusen hän johtaa kotiin asti. 7. Jos kuljen kuinka kauaksi, hän seuraa, huomaa hätäni ja estää eksymästä. Hän neuvoo neuvon puutteessa ja auttaa avun tarpeessa. En lakkaa kiittämästä. 8. Rukoilen, Herra: Johdata syntistä, köyhää, heikkoa ja näytä suuntaa tiellä. Jos minne matkan ohjaatkin, niin päättyä sen kuitenkin suo taivaan riemuun siellä. Johan Ludvig Runeberg 1857. Säk. 1–3, 5–8 suom. August Ahlqvist 1866. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1937. Uud. ja säk. 4 suom. Pekka Kivekäs ja komitea 1984. | Sävelmä: Keskiajalta / Saksassa 1530.