Liisa Tavi - Syksy on muutakin (1979)

Säv./san. Yari syksy on muutakin kuin kesän kuolemaa mä painan nenän kiinni ikkunaan huoneeseen on joskus jäänyt perhonen sä kysyt: Miltä tuntuu pyydystää? hiekkarannat ne ihmiset vei mukanaan eikä jäätelöä tartte jonottaa sä naurat: Voiko kesä olla vain valokuvia? suljet kaiken punaiseen rasiaan en näe susta unia mutta herään vierelläsi aurinko on vielä kerran syyskuun yllä maassakin on huurre, kaivan talven vaatteet esiin puut riisuuntuu, laivat lähtee lämpimämpiin vesiin syksy on muidenkin kuin surullisten laulujen ensi yönä järven yli kävellään jos ei paista kuu, mä sytytän sen jätän meille just sen verran palamaan kun sä tanssit ja tanssit, sun naurus aikoo sanoa mennään syviin metsiin vaeltaa jätetään runot, juodaan ja pudotaan katotaan tarkkaan maailmaa huone on pölyinen, sekaisin ja pimeä sinä nukahdat vähän jälkeen suudelman nyt on hyvä olla, kun ei mistään jää kiinni kun päästää linnut irti, ne vie pilvet, ne vie taivaan