Tyttö erämaan

San: P Tammela Säv: Suno AI Tyttö saapui alta erämaan taivaan. Kasvatti oli hän kovan ja villin maan. Ei mukanaan kantanut hän enää mitään. Oli kaiken lähtiessään joutunut jättämään. Oli raskaat ajat hänestä lujan luonut. Kovat kokemukset selviytyjän merkit esiin tuonut. Hän enää ei luota  muiden apuun. Tottunut on ottamaan elämänsä omaan haltuun. Ei kukaan määrää enää. Ei katso enää hänen perään. Hän on päättänyt. Yksin elää nyt. Hän pärjää kyllä. Oli kuuma tai kylmä. Tyttö tuo arka ja kovanlainen. Yksin pärjäämiseen oli hänen kasvaminen. Ei muihin enää luottoa löydy. Arvet muistojen ei koskaan väisty. Aamu seuraa toinen toistaan. Tyttö vaan irti ei pääse muistoistaan. Koti jonka hän jätti taakseen. Sieltä lähti pois, ei palatakseen. Ei kukaan määrää enää. Ei katso enää hänen perään. Hän on päättänyt. Yksin elää nyt. Hän pärjää kyllä. Oli kuuma tai kylmä. Ei kukaan määrää enää. Ei katso enää hänen perään. Hän on päättänyt. Yksin elää nyt. Hän pärjää kyllä. Oli kuuma tai kylmä.