IHMISYYDEN SYNKKÄ HISTORIA

© Katse Kaikkeuteen 2020 Tilaa ohjelman YouTube-kanava!    / katsekaikkeuteen   Seuraa ohjelmaa Facebookissa!   / katsekaikkeuteen   Seuraa ohjelmaa Instagramissa!   / katsekaikkeuteen   Ota yhteyttä kommenttien ja kysymysten kera! [email protected] IHMISYYDEN SYNKKÄ HISTORIA Historian teksteihin ei aina voi täysin luottaa, jos pyrkimys on saada mahdollisimman tarkka kuva siitä, millasta elämä on ennen ollu. Mutta yks asia, jota historia on aina ongelmitta opettanu on se, millanen eläin on ihminen. INTRO Usein kun me luetaan historian hirmuteoista, me otetaan ihan tiedostamattakin etäisyyttä näiden tarinoiden hahmoihin. Me ajatellaan kuinka julmia menneiden aikojen sotilaat on ollu, tai kuinka typeriä menneiden aikojen orjakauppiaat on ollu, ihan niin kun me oltais sitä viisaampia. Hieman nurinkurinen tapa lukee historiaa. Toki nää tapahtumat saattaa olla satoja ellei tuhansiakin vuosia vanhoja ja kehitystä on tapahtunu, mutta ihminen on ihminen. Ainoo keino estää historiaa toistamasta itteensä on alkaa kantaa siitä vastuuta. AIVAN TAVALLISIA RIVIMIEHIÄ Yhdysvaltalainen historioitsija professori Christopher Browning julkas vuonna 1992 tunnetuimman teoksensa Ordinary Men, joka julkastiin suomeks nimellä Aivan tavallisia rivimiehiä vuonna 1999. Kyseinen kirja kertoo, reservipoliisipataljoona 101 tarinan saksan valtaamassa Puolassa toisen maailmansodan aikaan vuonna 1942. Tää kirja on merkittävä sen takia, että se ei kammoksunu sota-ajan julmuuksia vaan pyrki ymmärtään niitä, pakottamalla lukijan natsisotilaan saappaisiin. Pataljoona 101:n poliisit ei ollu nuoria satsisaksaan syntyneitä sota-ajan propagandan manipuloimia poikia, vaan keski-ikäsiä työväenluokkasia miehiä Hampurista. Kun tää yksikkö komennettiin terrorisoimaan Puolan juutalaiskortteleita ja teurastaan niiden asukkaita, komentaja kerto kaikille että nää sota-ajan tehtävät on jotain ihan muuta, kun mihin teidät on koulutettu, ja teillä on täysi vapaus kieltäytyä ja palata kotiin tavallisiin työtehtäviinne perheidenne pariin. Mitä sä teet sellasessa tilanteessa? Et sä halua olla se joka luikkii karkuun ja antaa kavereidensa liata kätensä puolestaan. Noin 500 hengen pataljoonasta pelkästään noin 10 vetäyty. Tää kirja on yksityiskohtasen tarkka dokumentointi siitä, kuinka nää konstaapelit muuntautu tehtävä tehtävältä naapuruston grillijuhlien mukavista miekkosista natsisotilaiks, jotka raahas alastomia raskaana olevia naisia lumihankeen ammuttaviks. Aivan tavallisia rivimiehiä. Inhimillisiä ihmisiä. INHOTTAVA INHIMILLISYYS Kun me luetaan esimerkiks natsisaksan julmuuksista, jotka on aina yhtä mediaseksikkäitä, me halutaan aina etäännyttää ittemme väärintekijöistä. Sitä ajattelee, että mä en olis ikinä tehny noin, mä en olis ikinä voinu tehdä noin. Mä oisin ollu Oskar Schindler ja pelastanu kaikki keskitysleirin vangit. Mä oisin ollu Anne Frankin kaveri. Mietipä uudelleen. Sellanen ajattelu kertoo vaan, että sä et tiedä mitään poliitikasta, ekonomiasta ja historiasta. Sä et tiedä mitään itestäs. 500 sotilaasta 10 vetäyty. 2% on todennäkösyys sille että me kaikki ei toistettais natsien julmuuksia oikeissa olosuhteissa. Se kaikkein rankin ja vastenmielisin historian opetus on se kaikkein tärkein. Se että ihmiset, jotka kykenee järjestelmällisiin telotuksiin, ei oo yhtään sen vähemmän ihmisiä kun sinäkään. Me halutaan sanoo, että ei sellanen oo inhimillistä, ja pitää paikkansa että se ei istu meidän käsitykseen sivistyksestä, mutta se on osa ihmisyyttä, on aina ollu ja tulee aina olemaan. Se sama pimee puoli löytyy meistä kaikista. Ja oikeissa olosuhteissa me ollaan kaikki täysin yhtä kykeneviä kaikkeen pahaan mitä ihminen on koskaan olemassaolonsa aikana tällä planeetalla saanu aikaan. Koska me ollaan kaikki ihmisiä. Sen takia tie sivistykseen, ei oo pudistella päätä ihmisen pimeelle puolelle ja etäännyttää itteensä siitä, vaan hyväksyä se, ymmärtää sitä ja alkaa ottaa vastuuta kaikesta siitä pahasta, mitä me ollaan tehty. Ei natsit, vaan ihmiset. Me. HENKILÖKOHTAINEN HELVETTI Riippumatta siitä mitä uskonnollisten historiankirjotusten modernit väärintulkinnat meille koittaa opettaa, sä et löydä tietäs paratiisiin käymättä ensin läpi helvettiä. Kaikki filosofit ja teologit läpi historian on tiedostanu sen, että ainoo tie valaistukseen käy ihmisen synkimmän syvänteen kautta. Ihan niin kun kuolemanpelon voittaminen omaa kuolevaisuuttaan syleilemällä. Mutta koska se on jokasen henkilökohtanen helvetti, jonka voi läpikäydä vaan omaan aikaan omilla ehdoilla, siihen ei saa painostaa, näiden synkkien tekstien tarkotus ei oo ahdistaa vaan kannustaa. Nää on sellasia aiheita, joiden pelkkä esiin tuominen saa yleisen tunnetilan todella epämiellyttäväks ja valtaosan kuulijoista ahdistuun, mikä osaltaan myös todistaa sen kuinka paljon tälle keskustelulle olis tarvetta. Se on rankka tie, tutkia omaa synkintä puoltaan...