A-talk: 16.4.2009 "Pitääkö luontaishoitoja rajoittaa?" 1/5

Keskustelemassa luontaishoitojen rajoittamisesta: Puolesta: Hannu Lauerma, suomalainen psykiatri Markku Myllykangas, terveyssosiologian dosentti ja terveydenhuollon tohtori Vastaan: Liisa Sulkakoski, lääkäri ja ennen kaikkea homeopaatti Elisa Lindblom, vaihtoehtohoitojen (mm. homeopatia) myyjä. Esiintyy ohjelmassa "vaihtoehtohoidoista avun saaneena". Petos? Homeopatia on hoitomuoto, jossa toimitaan similis-periaatteen pohjalta, joskin hiukan kummallisesti. Jos potilas on saanut käärmeenpureman, niin potilaalle yleensä määrätään homeopaattista valmistetta, joka on valmistettu käärmeen myrkystä. Näin "samanlainen parantaa samanlaisen"-periaatteen pitäisi toimia. Homeopatian kehittäjän Samuel Hahnemannin kokeillessa teoriaansa, hän kuitenkin huomasi, että potilaat voivat huonosti lääkkeen jälkeenkin, ellei sitä laimentanut rajusti. Nykyään yleisiä homeopaattisia laimennustasoja on mm. 30C, joka tarkoittaa, että yksi osa "aktiivista ainesosaa" on laimennettu sataan osaan vettä kolmekymmentä kertaa. Puhtaasti matemaattiselta pohjalta, tämä tarkoittaa, että valmiissa lääkkeessä ei ole yhtäkään molekyyliä enää alkuperäistä lääkettä jäljellä. Homeopaatit adoptoivat myöhemmin "veden muisti" käsitteen, väistääkseen tämän ammottavan ongelman. Heidän mielestään veteen jää muisti aineesta, joka on siinä joskus ollut. Tämä ei voi millään pitää paikkaansa, sillä veden pitäisi myös muistaa kaikki törky mitä siinä on joskus ollut. Ja kuten ollakaan, tieteelliset testit eivät todista a) veden muistia b) homeopatian toimivuutta plasebon ulkopuolella. Homeopatian rekisteröiminen johtaisi sen vakiinnuttamiseen viralliseen lääketieteeseen, mihin se ei todellakaan kuulu. En omista tässä näytettyä videomateriaalia. Oikeudet kuuluvat Yleisradiolle.