Rouva Szabo: Sinussa ikuisuuden kauneus itkee (merja ritala 2026)

Rouva Szabo: Sinussa ikuisuuden kauneus itkee (2026 merja ritala) Runojen taustamusiikin on koostanut Keijo Pehkonen Runot/ Video Merja Ritala Suojeltavaa riittää Nainen puistossa tuijottaa Rouva Szabo tuijottaa takaisin on sanomassa jotain... kehäkukat tanssivat hänen päässään Lapinlahti itkee kauneuttaan. Naista täytyy suojella kuten kaatunutta puuta, suojeltavaa riittää. Mies palauttaa valkoiset käsineet Aurinko pujottautuu lehtien, puun rungon myötä puiston penkille mies istuu käsineet kädessä Rouva Szabo istuu viereen, ottaa käsineet miehen kädestä laskee kätensä miehen käsien ylle; auringosta illan kuutamoon yön ihmeelliseen taivaaseen tulee liike, autojen alkava virta – aamu. Rouva Szabo nostaa kätensä mies palauttaa valkoiset käsineet hän soittaa puunlehtiä, aamukastetta rouva Szabo pitää kättä liki ihoa. Kirjaimet kaunokirjoituksella Puun lehdet vapiset hän vapisee avaa kirjekuoren kirjaimet kaunokirjoituksella tipahtelevat sydämeen hän ei lue hän tuntee vapinan. Kivi Rannan hiekkaan on turha kirjoittaa vesi huuhtelee siis kirjoita kiveen kuten Aleksis Kivi. Ei hänkään aina kiveen kirjoittanut joskus vesi tuli ja huuhteli kirjoituksen tuli hänen ylleen muuttui kiveksi. Järkäleeksi. Järkäle Jään järkäle sulaa tulee sinuksi ymmärrät jäätä ennen ymmärtämätön. Kesäkolmio Taivas ei ole sininen ja valkoinen pilvet eivät leijaile. Yö laskeutuu nutuksi nukkujan taivaan kesäkolmion ylle hänen yksiönsä puiston penkki vähäinen loiste ei suinkaan Joutsenen tähdistö muistaa Kotkan ruusun Altair Sinussa ikuisuuden kauneus itkee. Sinä pelkäät hulluutta vaikka sinun pitäisi kavahtaa terveitä liukuportaita jotka vievät paratiisiin omenille on ottajia ota vaan haukkaa kunnolla sinussa erottiikka muodostaa riitasointuja sulosointuja betonia, sitä ei puraista. Sinä pelkäät itseäsi lienetkö terve itketkö Lapinlahden kauneutta Sinussa ikuisuuden kauneus itkee. Ruusuvuode Miten haavoittuneen voisi laskea ruusuvuoteellle suukotella sinne tänne ihon ihmeelliseen maailmaan laulaa kuin lintu jonka heimo tunnistamaton yön kylmyys puhaltaa esiin tähtitaivaan antaa ihon eri mantereiden liikkua kuin kirjoittamaton meri. Ja silti kirjoitat mereen se liikkuu mantereet liikkuvat sinä liikut hänessä.