On hengissä maa, virsi 166

Jos pidät tuotannostani, tue sitä painamalla Kiitos-nappia videon alla tai kommenttikentässä – tukesi auttaa parempien tallennuslaitteiden hankinnassa ja virsien tuotannon jatkamisessa. 1. On hengissä maa, ei kuoleman yö sitä vallata saa. Sen turmion partaalle synti jo vei, kun ihminen Luojaansa kuunnellut ei. Vaan Herramme ainoan Poikansa soi. Hän autuuden toi. 2. Vain palvelemaan hän saapui ja maailman sovittamaan. Hän syntimme kuiluun on laskeutunut, taas Luojalle maailman rakastanut. Vain Golgatan rakkaus entiselleen sai rikkoutuneen. 3. Niin aukeni tie, se Kristuksen lähetit maailmaan vie. Vain elämän Sanassa voittomme on, ja kasteemme armo on mittaamaton. Sen merestä nousemme, sovitetut ja uudistetut. 4. Nyt kilvoitteluun me vartumme oksina elämänpuun. Työn kutsumuskuormaa kun kannamme me, hän, kantaja kaiken, on voimanamme. Hän tuomiot kaataa, hän sovinnon tuo ja uskoa luo. 5. Hän armahduksen toi kaikille, uhriksi antautuen. Kun maailman synnit on kantanut hän, myös kuolleille meille hän tuo elämän, ja rukoustaistelu lakkaamaton maan suojana on. 6. Vaan rauhattomuus maan lapsia raastaa ja turvattomuus. Oi Henki, nyt yhdistä rakkauteen jo kristityt kaikki ja parannukseen, niin maailma uskoo ja turvaksi yön saa Kristuksen työn. Olov Hartman 1980. Suom. Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986. | Sävelmä: Gustaf Aulén 1937.