Marian pitkäperjantai, yksinlaulu

San. Jari Linjama Säv. Jari Linjama Marian pitkäperjantai Niin silloin, mun poikani, aurinko nousi, kun synnyit ja sain sinut syliini. Muistan sen aina, kun maa oli kaunis ja kaunis oli ensimmäinen katseesi. Nyt on tuo aurinko jo musta surustain ja taivaskin on musta niin kuin yöllä vain. Nyt murheella, murheella katson, kun ristiä kannat ja kannat myös tuskia perjantain. Miten kestäisit tuskat sen perjantain? Oi, lapseni, kun sinut rinnalle nostin ja sinua hellästi halasin, peittelin seimesi valkoiseen villaan ja hiljaa sinun poskeasi silitin. Nyt minä katson minun lasta kärsivää ja kaikki kivut tahdon pois taas silittää. Niin kylmä on, kylmä on vuoteesi, kivestä tehty, sen villalla tahtoisin lämmittää. Niin kuin ennen sen tahdon taas lämmittää. Ja silloin, kun synnyit, sun vierellä alkoi orapihlaja maan yli kukkimaan. Muistan kun kiurut ja pääskyset lauloi, ja muistan kun ne lauloivat sua nukkumaan. Ei enää näy nyt tuota puuta kukkivaa. Nyt koristavat enää piikit pihlajaa. Ja huutoon vain, huutoon ja pilkkaan nyt nukahtaa joudut. Siis pyydän, te lintuset laulakaa; Minun lastani levolle laulakaa! Äänitetty Orivedellä 2024 #hartaitalauluja #hengellinenmusiikki #pääsiäinen