Anssi Tikanmäki - Kiutaköngäs

KIUTAKÖNGÄS Kaarnanpala - jossakin Oulankajoen yläjuoksulla ikihongaksi muuttuvan männyn kyljestä jotenkin veteen joutunut - lipuu verkkaan virran mukana kohti tuntemattomia tyrskyjä, mahtavia pauhuja ... kohti könkäitä, jotka vesimassat aikojen saatossa ovat muodostaneet murtaessaan itselleen kulkuväylää suomalaiseen lujaan graniittiin. Kaarnanpala keikkuu kimaltavassa joessa, auringon-valo pilkottaa havupuiden oksistossa. Ympärillä leviää jylhän kaunis koillismaalainen maisema, jossa on odotusta, kärsivällistä odotusta, tulevien kuohujen pitkällistä odotusta. Kaarnanpala lähestyy köngästä ... vauhti kiihtyy, luonnonvoimat tempaavat purjehtijan väkevästi kohti jylisevää kanjonia, ja sitten - raivoten vesi putoaa kalliokynnyksen yli. Tämä hetki on ikuisuus ... ja kaarna syöksyy tahdottomana pärskeisiin, kiviseiniin, hiidenkirnujen pyörteisiin. Kaarnanpala lipuu suvannossa taas. Kaikki on loppunut yhtä nopeasti kuin on alkanutkin. Vesi on rauhoittunut. Jylhän kaunis koillismaalainen maisema odottaa uusia, tulossa olevia kuohuja ...