Liisa Tuhkanen - Elämänlanka

Vanha kamiina ja kaasuvalo, joen rannalla tyhjä talo. Jossa lapsena me leikittiin, jalanjäljet hiekkaan painettiin. Tuttu laituri ja nuotiopaikka, on kaikki paikoillaan yhä vaikka, aika ruostutti kai viisaritkin, vielä kuljen sen polkua pitkin. Vielä uudestaan, sinne mennä saan, suljen silmät ja matkani voin aloittaa. Vielä uudestaan voimme uskaltaa, ennen kuin elämänlanka katkeaa. Aavemetsä ja hiljaisuus, joka kesä oli seikkailu uus. Kosken kuohun kuulla vieläkin voin, tehtaan pillin joka kaukana soi. Taaksein katson sydän palaen, jos enää maille näille palaa en. Löydän silti jotain sisältäin, vaikka lähdin silti tänne jäin. Vielä uudestaan sinne mennä saan, suljen silmät ja matkani voin aloittaa. Vielä uudestaan voimme uskaltaa, ennen kuin elämänlanka katkeaa. Vielä uudestaan sinne mennä saan, suljen silmät ja matkani voin aloittaa. Vielä uudestaan voimme uskaltaa, ennen kuin elämänlanka katkeaa. Uudestaan (uudestaan) Mennä saan (mennä saan) Uudestaan (uudestaan) Uskaltaa (uskaltaa) Vielä uudestaan sinne mennä saan, suljen silmät ja matkani voin aloittaa. Vielä uudestaan voimme uskaltaa, ennen kuin elämänlanka katkeaa.