Elämmekö unessa (Yrjö Kallinen) - 3/5

Yrjö Kallinen puhuu kilpavarustelusta, elintasokilvasta ja luonnonvarojen haaskauksesta. Tuho uhkaa, jollemme herää ajatustottumustemme unesta, hän sanoo. Iäkäs opetusneuvos lyö Hilkka Pietilän haastattelussa pöytään ajatuksia, jotka vihreä liike 1970-luvun lopulla popularisoi. Kallinen toteaa Albert Einsteinia lainaten, että Hiroshiman jälkeen mikään muu ei maailmassa ole ennallaan kuin ihmisten tuhoisat ajatustottumukset. Joleivät ne muutu, maailma on kulkemassa kohti ihmissuvun itsemurhaa. Kallinen allekirjoittaa Erich Frommin näkemyksen, jonka mukaan olemme kaikki enemmän tai vähemmän mielisairaita, enemmän tai vähemmän "unessa". Unitilan harhaa on luulo siitä, että omaisuuden kokoaminen ja kerskakulutus on onnen tae. Kilpavarustelu ja raaka-ainevarojen haaskaus liittyvät siihen saumattomasti. Entinen puolustusministeri sanoo, että sotilaiden kanssa voi vielä keskustella rauhanasiasta, mutta taivas varjelkoon siviileistä, jotka rukoilevat ja uneksivat pääsevänsä niittämään kunniaa sotatantereella. Nuoret protestoivat jo näitä oppeja ja ylipäänsä elämäntavan mielettömyyttä ja tuhoisuutta vastaan. Jokaisen on alettava maailman muuttaminen omasta itsestään, tietoisuudesta että "olen unessa, minut on suggeroitu". Ajatus unesta ja heräämisen mahdollisuudesta on samankaltainen niin buddhismissa kuin syvyyspsykologiassa. Yrjö Kallista (18861976) kutsuttiin "käveleväksi paradoksiksi". Hän sai kansalaissodassa neljä kuolemantuomiota, vaikkei ikinä tarttunutkaan aseeseen. Kuolemaantuomittu eli kuitenkin miltei 90-vuotiaaksi. Kallinen toimi vuosikymmenien ajan osuuskauppaliikkeen valistustyöntekijänä, ja hänet muistetaan yhtenä Suomen kaikkien aikojen sytyttävimmistä puhujista. Kouluja käymätön, itseoppinut työväenmies päätyi lopulta opetusneuvokseksi. Hän oli sosialisti ja luterilaisen kirkon jäsen, joka tutki myös mystiikkaa ja itämaista filosofiaa.