YHTEINEN PATIKKAMATKA – Aarne Tenkanen X Joppe ”Retkinikkari” Ranta.

Yhteinen patikkamatka. Yhdessä metsään ja yhdessä retkille. Ystävyys ja retkikaverit ovat retkeilyssä parasta. Reissukaveruus voi yhdistää ihan erilaisia ihmisiä ja elämyksiä voi kokea porukassa, jossa on henkilöitä eri yhteiskuntaluokista ja lähtökohdista tai monenlaisista elämäntilanteista, ikään katsomatta. Luonto ja retkeily voivat johdatella kulkijat myös syvempään ystävyyteen ja jopa ikuiseen kumppanuuteen. Yhteinen patikkamatka on tavoittelemisen arvoinen asia. Tätä teemaa tukee myös laulavan ratikkakuskin kansantaiteilija Aarne Tenkasen ja retkeilyalan monitoimityökalun Joppe ”retkinikkari” Rannan uunituore duettokappale Yhteinen patikkamatka, jonka musiikkivideo sai ensiesityksensä Erämessuilla Riihimäellä perjantaina 5. kesäkuuta 2026, Retkinikkarin lavalla. Samaan aikaan kappale ilmestyi myös suoratoistopalvelimiin. Yhteinen patikkamatka on Tommy Huovisen sävellys ja sanoitus on Tommyn ja Joppe Rannan käsialaa. Laulu on alkuperältään Viimeinen ratikkamatka, mutta tähän meidän kahden duetoksi turhan synkkä. Tuli mieleen vanhat Tapio Rautavaaran ja Reino Helismaan hupailulaulut, joissa toinen on tosissaan ja toinen koittaa pilata tunnelman. Samaa reseptiä käyttivät myös Esa Pakarinen ja Irwin Goodman yhteislevyllään. Tähän Yhteiseen patikkamatkaan idea tuntui sopivan eli toinen fiilistelee retkellään ja toinen koittaa vesittää tunnelmaa. Vuoropuhelu istuu hyvin meidän kahden hahmon tyyliin. Kappale on tehty täysin perhepiirissä, sillä soittajina biisissä on Aarne Tenkasen eli Kai Järvisen ja Joppe Rannan pojat: Otto ja Samu Järvinen sekä Heikki ja Kari Ranta. Musiikkituotannosta vastaa Heikki Ranta. Videon kuvaus Heikki Ranta ja Pata Degerman. Editointi ja ohjaus Heikki Ranta. Tuottaja Joppe Ranta / Wild Rover Media. Tässä projektissa ja lopputuloksessa on monta tasoa. Se on lähtökohtaisesti kappale ystävyydestä ja suomalaisesta luonnosta, se voi olla sitä kenelle tahansa. Se ylistää nykyistä retkikaveruutta, mutta samalla se muistuttaa meitä myös niistä tehdyistä retkistä ja patikkakavereista, jotka kulkevat omia polkujaan jo jossain muualla. ”Siksi ystävän sydämeen suljen ja kiitoksen kauniin saan. Sinun tiedän katsovan jostain, kun lähden yksin taivaltamaan.” Kappale tulee myös hyvin henkilökohtaiseksi, kun soolokohdassa haitari nousee kitaran rinnalle ”keskustelemaan”. Siinä soi oman vaarini haitari, oman poikani käsissä. Siinä on herkkää sukupolvien välistä yhteyttä. Retkeilyterveisin, Joppe