Minä vaivainen, vain mato, matkamies vaan, virsi 622

Jos pidät tuotannostani, tue sitä painamalla Kiitos-nappia videon alla tai kommenttikentässä – tukesi auttaa parempien tallennuslaitteiden hankinnassa ja virsien tuotannon jatkamisessa. 1. Minä vaivainen, vain mato, matkamies maan, monet vaellan vaikeat retket. Isänmaatani outona etsiä saan, pian ehtivät ehtooni hetket. Surutonta, ah, matkalla en majaa saa, sinne kiirehdin, missä on toivoni maa, lepo iäinen missä mun kätkee. 2. Kuka lie kodin, kaupungin löytänytkään, joka säilyä voisi maan päällä! Ilo häipyy vain hetkisen kestettyään, kuten kuihtuvi kukkanen täällä. Elo täällä kuin unta ja varjoa on, kuten kuohuva koski se on levoton, veden lailla se hiekkahan haihtuu. 3. Tämä ruumis kun kylmäksi jäähtyvä on ja kun kuolema silmäni sulkee, ilo taivaassa lahjoita loppumaton, pyhät minne sun tielläsi kulkee. Isä, Poika ja Henki, sun kunniatas joka paikka on täynnä ja kirkkauttas. Sinun kiitos ja kunnia. Aamen. Ruotsalainen 1656. Suom. virsikirjaan 1701. Uud. komitea 1937, 1984. | Sävelmä: Toisinto Lapualta.