Kellarikadun Karjut - Jäin kiinni saunassa

Kellarikadun Karjut oli 1960-luvun suomalaisen rock'n'rollin ja doo-wopin värikäs erikoisuus, jonka tunnisti vauhdikkaista tarinalauluista, tarttuvista miesharmonioista ja pilke silmäkulmassa tehdyistä sanoituksista. Yhtyeen musiikissa kohtasivat amerikkalaisen rock'n'rollin energia ja suomalaisen arjen pienet sattumukset – lavatanssit, linja-autoasemat, kesäillat, kahvilat ja nuoruuden kömpelöt romanssit. Yhtyeen tunnusomaisessa soundissa soivat kontrabasso, harjaksilla soitettu rumpusetti, honky-tonk-piano, twang-kitara sekä lämmin analoginen nauhasointi. Solistin näyttelijämäinen tulkinta ja taustalaulajien doo-wop-vastaukset tekivät jokaisesta kappaleesta pienen humoristisen kertomuksen, aivan kuin kuunnelman tanssittavassa muodossa. Vaikka yhtyeestä liikkuu monenlaisia tarinoita, sen vaiheista on säilynyt yllättävän vähän luotettavaa tietoa. Vanhoja valokuvia ei juuri löydy, levytyksistä on vain hajanaisia mainintoja ja muistot tuntuvat muuttuvan aina kertojan mukana. Ehkä juuri siksi Kellarikadun Karjujen ympärille on vuosien saatossa kasvanut lähes myyttinen maine. Ja siihen koko ajatus perustuu. Kellarikadun Karjut ei ole koskaan ollut olemassa – paitsi nyt. Se on keinoälyn luoma kuvitteellinen suomalainen 1960-luvun yhtye, joka tekee uusia suomenkielisiä rock'n'roll- ja doo-wop-kappaleita niin uskottavasti, että ne voisivat hyvin olla kadonneita levyjä vuosikymmenten takaa.